Suomalaisen saunan historia: Mistä sauna sai alkunsa?
Sauna kuuluu niihin suomalaisen kulttuurin piirteisiin, jotka tunnetaan nykyään lähes kaikkialla maailmassa. Suomessa sauna ei kuitenkaan ole koskaan ollut vain paikka, jossa käydään peseytymässä. Se on ollut osa kotia, kyläyhteisöä, juhlia, työn rytmiä, vuodenaikoja ja perheiden yhteistä elämää.
Saunassa on lämmitelty, peseydytty, rentouduttu ja tavattu muita ihmisiä. Saunaan on liittynyt myös erilaisia tapoja, uskomuksia ja perinteitä, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.
Suomalaisen saunan historia ulottuu kauas menneisyyteen, mutta sen tarkkaa alkuperää ei voida sijoittaa yhteen vuoteen tai yhteen tapahtumaan. Sauna on kehittynyt vähitellen osana pohjoisten kansojen asumista, peseytymistä ja lämmön hyödyntämistä.
Vanhat saunat olivat hyvin erilaisia kuin nykyiset sähkökiukaalla lämpenevät saunat. Savusauna, puulämmitteinen sauna ja moderni sähkösauna ovat kaikki saman pitkän kehityksen eri vaiheita.
Saunan merkitys on kuitenkin säilynyt hämmästyttävän vahvana.
Vuonna 2020 saunakulttuuri Suomessa hyväksyttiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavaan luetteloon. UNESCO korostaa, että suomalainen saunakulttuuri on paljon enemmän kuin peseytymistä: siihen liittyvät kehon ja mielen puhdistaminen, rauhoittuminen, yhteisöllisyys ja perinteiden siirtyminen sukupolvelta toiselle.
Mutta mistä sauna oikeastaan sai alkunsa? Millaisia suomalaiset saunat olivat ennen? Mikä on savusauna? Ja miksi sauna on edelleen niin tärkeä osa Suomen historiaa ja kulttuuria?
Kuinka vanha suomalainen sauna on?
Saunan tarkkaa syntyhetkeä ei tunneta.
Siksi ei ole mahdollista sanoa, että suomalainen sauna olisi keksitty tiettynä vuonna tai tietyn henkilön toimesta. Sauna on pikemminkin pitkän kehityksen tulos.
Suomen alueella ihmiset ovat käyttäneet erilaisia lämmön, tulen, veden ja höyryn yhdistelmiä jo kauan ennen modernia saunarakennusta. Arkeologisten löytöjen perusteella Suomessa on hyvin vanhaa asutusta ja erilaisia asumiseen liittyviä rakenteita, mutta varhaisten saunojen tunnistaminen arkeologisesti on vaikeaa.
Saunan historiaa voidaan tarkastella myös kielen ja kirjallisten lähteiden kautta.
Sauna-sana on vanha ja tunnetaan laajasti suomalais-ugrilaisessa kielialueessa. Myös saunomiseen liittyvät sanat, kuten löyly, vihta ja vasta, ovat osa pitkää kieli- ja kulttuurihistoriaa.
Suomen Saunaseuran julkaisemassa saunakulttuuria käsittelevässä historiassa tuodaan esiin, että suomalaiset saunatavat herättivät huomiota jo varhaisissa eurooppalaisissa kuvauksissa. 1600-luvulla Turun Akatemian professori Mikael Wexionius kuvasi suomalaisten aktiivista saunomista ja kylmän veden käyttöä saunan yhteydessä.
Myöhemmin suomalaisen saunan merkitystä alettiin tutkia tarkemmin myös suomalaisuuden ja kansankulttuurin näkökulmasta.
On kuitenkin tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: saunan pitkä historia ja modernin suomalaisen saunan historia eivät ole sama asia.
Nykyinen sauna on muuttunut paljon. Silti sen perusidea – kuumuuden, veden, höyryn ja rauhoittumisen yhdistäminen – on säilynyt.
Millaisia saunoja Suomessa ennen rakennettiin?
Vanha suomalainen sauna oli yleensä hyvin käytännöllinen rakennus.
Sauna ei välttämättä sijainnut aivan asuinrakennuksen yhteydessä. Maaseudulla se saattoi olla erillinen rakennus pihapiirin reunalla tai veden äärellä.
Rakennus oli usein puusta valmistettu ja melko yksinkertainen. Tärkeintä ei ollut rakennuksen ulkonäkö vaan sen toimivuus.
Saunassa tarvittiin lämmitettävä kiuas, kivet, vettä ja tila, jossa voitiin istua tai maata kuumuudessa.
Saunan sijoittaminen veden läheisyyteen oli käytännöllistä. Järvi, joki tai kaivo tarjosi vettä peseytymiseen ja mahdollisti myös vilvoittelun saunan jälkeen.
Vanha sauna liittyi siis hyvin konkreettisesti ympäristöönsä.
Metsä tarjosi rakennusmateriaalin ja polttopuut. Vesi mahdollisti peseytymisen. Kivet tarvittiin kiukaaseen. Koivusta saatiin vihtaan sopivia oksia.
Sauna oli siten esimerkki elämäntavasta, jossa luonnon tarjoamia materiaaleja hyödynnettiin mahdollisimman käytännöllisesti.
Sauna osana pihapiiriä
Maaseudun vanhassa pihapiirissä sauna oli yksi monista rakennuksista.
Asuinrakennuksessa elettiin ja tehtiin kotitalouden töitä, kun taas sauna palveli ennen kaikkea peseytymistä ja saunomista.
Saunalla saattoi olla myös muita käyttötarkoituksia eri aikoina ja eri alueilla. Se oli lämmin tila, joten sillä oli merkitystä esimerkiksi pyykinpesussa ja erilaisissa kotitalouden tehtävissä.
Sauna ei siis ollut irrallinen rakennus, vaan osa kokonaisuutta, jossa koti, eläimet, varastot, työtilat ja sauna muodostivat toimivan elinympäristön.
Savusauna ja sen historia
Savusauna on yksi suomalaisen saunaperinteen tunnetuimmista muodoista.
Savusaunassa ei ole tavallista savupiippua. Kiuasta lämmitettäessä syntyvä savu jää saunan sisälle ja poistuu myöhemmin esimerkiksi oven tai muiden aukkojen kautta.
Lämmitys vaatii aikaa ja huolellisuutta.
Ensin kiuas lämmitetään suurella määrällä puuta. Kun sauna on riittävän lämmin ja savu on poistettu, saunaan voidaan mennä.
Savusaunan erityinen tunnelma syntyy juuri lämmitystavasta. Kiuaskivet kuumenevat hitaasti, ja saunaan muodostuu pehmeä, omaleimainen lämpö.
Savusauna kertoo myös siitä, kuinka vanha suomalainen saunominen perustui käytännölliseen teknologiaan. Mitään sähköä ei tarvittu. Lämpö tuotettiin puulla ja varastoitiin kiukaan kiviin.
Savusaunaperinne on säilynyt Suomessa tähän päivään asti. Se ei kuitenkaan ole ainoa suomalaisen saunan muoto.
Nykyään Suomessa on sähkösaunoja, puulämmitteisiä saunoja ja savusaunoja. UNESCO korostaa juuri tätä monimuotoisuutta: suomalaisessa saunakulttuurissa eri saunatyypeillä ei ole yhtä ainoaa hierarkiaa.
Sauna osana suomalaista arkea
Saunan merkitys suomalaisessa elämässä liittyy ennen kaikkea siihen, että sauna on ollut osa tavallista arkea.
Saunaan ei tarvittu erityistä juhlapäivää.
Maaseudulla saunapäivä saattoi olla tavallinen osa viikon rytmiä. Lauantaisauna muodostui myöhemmin erityisen tunnetuksi suomalaiseksi tavaksi, mutta saunomisen ajankohta vaihteli eri perheissä ja eri alueilla.
Sauna oli paikka, jossa peseydyttiin raskaan työn jälkeen.
Maataloustyö, metsätyö ja muut fyysiset ammatit tekivät puhtaudesta ja palautumisesta konkreettisen tarpeen. Lämmin sauna tarjosi mahdollisuuden pestä päivän pölyt ja lian pois ja samalla levätä.
Sauna liittyi myös perhe-elämään.
Lapset oppivat saunatapoja vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi saunakulttuuri on säilynyt niin vahvana.
UNESCO korostaa, että suomalaisen saunan tietoja ja käytäntöjä välitetään edelleen perheissä sekä esimerkiksi sauna- ja muiden yhteisöjen kautta.
Löyly, vihta ja muut saunaperinteet
Suomalaisessa saunassa on paljon enemmän kuin pelkkä kuuma tila.
Yksi tärkeimmistä käsitteistä on löyly.
Kun vettä heitetään kuumille kiukaan kiville, syntyy kuumaa höyryä ja kosteutta. Tätä kutsutaan löylyksi.
Löyly ei ole suomalaisessa kulttuurissa vain tekninen ilmiö. Se on keskeinen osa saunakokemusta.
Löylyn määrä ja voimakkuus vaikuttavat siihen, miltä sauna tuntuu. Saunojat voivat lisätä vettä kiukaalle oman mieltymyksensä mukaan.
UNESCO nostaa löylyn suomalaisen saunakulttuurin keskeiseksi elementiksi ja kuvaa sitä kiukaalle heitetystä vedestä syntyväksi höyryksi ja saunakokemuksen olennaiseksi osaksi.
Vihta ja vasta
Toinen tunnettu suomalainen saunaperinne on vihta, jota kutsutaan joillakin alueilla myös vastaksi.
Vihta valmistetaan yleensä koivun oksista. Sillä voidaan kevyesti vastoa ihoa saunomisen aikana.
Vihtomiseen liittyy sekä käytännöllisiä että kokemuksellisia puolia. Koivun lehdet ja tuoksu tuovat saunaan oman luonnollisen arominsa, ja vihtominen on säilynyt osana monia suomalaisia saunatapoja.
Vihta kertoo myös siitä, kuinka läheisesti sauna liittyy Suomen luontoon.
Koivua ei tarvitse tuoda kaukaa. Kesällä sopivia oksia voidaan kerätä luonnosta, ja perinteitä noudattavissa kodeissa vihtoja voidaan valmistaa myös talven käyttöä varten.
Joulu- ja juhannussauna
Sauna liittyy vahvasti myös suomalaisen vuodenkierron juhliin.
Joulusauna on yksi tunnetuimmista suomalaisista saunaperinteistä.
Jouluna sauna voi olla rauhallinen hetki ennen juhlaillallista ja muuta joulunviettoa. Joulusaunan tavat vaihtelevat perheittäin ja alueittain, mutta ajatus saunasta osana joulun valmistautumista on edelleen monille suomalaisille tuttu.
Myös juhannussauna kuuluu monen suomalaisen kesään.
Juhannukseen liittyvät sauna, järvi, mökki ja luonnossa oleminen muodostavat kokonaisuuden, joka yhdistää suomalaisen saunakulttuurin ja kesäisen luonnon.
Kesällä sauna voidaan lämmittää mökillä, jonka vieressä on järvi. Saunan jälkeen voi mennä uimaan, istua laiturilla tai vain nauttia kesäillasta.
Tässä näkyy hyvin suomalaisen saunan erityinen luonne.
Sauna ei ole vain rakennus. Se on osa ympäristöä, vuodenaikaa ja sosiaalista tilannetta.
Saunan merkitys suomalaisessa kulttuurissa
Miksi sauna on muodostunut niin tärkeäksi?
Yksi vastaus löytyy sen monipuolisuudesta.
Sauna on samanaikaisesti peseytymispaikka, lepohetki, sosiaalinen tila ja kulttuurinen perinne.
Historiallisesti sauna oli myös käytännöllinen ratkaisu suomalaisen ilmaston ja elämäntavan tarpeisiin. Se tarjosi lämpimän paikan peseytymiseen aikana, jolloin lämmin vesi ei ollut kodeissa jatkuvasti saatavilla.
Mutta saunan merkitys ei hävinnyt, vaikka yhteiskunta muuttui.
Kun kylpyhuoneet ja lämmin juokseva vesi yleistyivät, saunaa ei enää tarvittu samalla tavalla välttämättömään peseytymiseen.
Silti suomalaiset jatkoivat saunomista.
Tämä kertoo siitä, että saunan merkitys oli muuttunut. Saunasta oli tullut yhä selvemmin myös hyvinvoinnin, rentoutumisen ja yhteisöllisyyden paikka.
UNESCO kuvaa juuri tätä kehitystä: suomalainen saunakulttuuri ylittää pelkän peseytymisen ja liittyy kehon ja mielen puhdistamiseen sekä rauhoittumiseen.
Sauna kaupungissa
Sauna ei ole koskaan kuulunut vain maaseudulle.
Kaupunkien kasvaessa yleiset saunat olivat tärkeä osa monien ihmisten arkea. Erityisesti ennen kuin omat kylpyhuoneet ja lämmin vesi yleistyivät, yleisillä saunoilla oli käytännöllinen tehtävä.
Helsingin ja muiden kaupunkien työväenalueilla saunat saattoivat olla tärkeä osa paikallista yhteisöä.
Kun asuntojen varustetaso nousi 1900-luvulla ja omat peseytymistilat yleistyivät, monet perinteiset yleiset saunat vähenivät.
Suomen Saunaseuran historiassa todetaan, että seura perustettiin vuonna 1937 ja että myöhemmin kaupunkien saunaperinnettä alettiin myös aktiivisesti vaalia. Seuran Vaskiniemen saunatalo valmistui Helsingin olympiavuonna 1952.
Viime vuosikymmeninä yleinen sauna on puolestaan saanut uutta suosiota.
Tämä on kiinnostava esimerkki siitä, kuinka vanha kulttuuriperinne voi saada uuden muodon modernissa kaupungissa.
Miksi sauna on edelleen tärkeä suomalaisille?
Sauna on säilynyt, koska se pystyy muuttumaan ilman että sen perusluonne katoaa.
Nykyinen suomalainen voi saunoa kerrostaloasunnossa, omakotitalossa, mökillä, yleisessä saunassa tai perinteisessä savusaunassa.
Sauna voi olla sähkökiukaalla lämmitetty moderni tila tai vuosikymmeniä vanha puulämmitteinen rakennus järven rannalla.
Muoto voi muuttua, mutta kokemus yhdistää niitä.
Saunassa ihminen irrottautuu hetkeksi tavallisesta arjesta.
Puhelin jää usein pukuhuoneeseen. Työasiat eivät tunnu yhtä tärkeiltä. Keskustelu voi olla rauhallisempaa kuin tavallisessa arjessa.
Saunassa ollaan myös lähellä luontoa. Erityisesti mökkisaunassa lämpö, puun tuoksu, järvivesi, metsä ja hiljaisuus muodostavat kokonaisuuden, jota on vaikea jäljitellä muualla.
Sauna kuuluu kaikille
Yksi suomalaisen saunakulttuurin kiinnostavista piirteistä on sen laaja saavutettavuus.
Sauna ei historiallisesti ole ollut vain eliitin tai tietyn yhteiskuntaluokan tapa. Se on kuulunut tavalliseen elämään monissa erilaisissa ympäristöissä.
UNESCO mukaan Suomessa oli sen vuoden 2020 kuvauksen mukaan noin 3,3 miljoonaa saunaa noin 5,5 miljoonan asukkaan maassa. Tämä kertoo saunan poikkeuksellisen laajasta asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Sauna on myös perinne, jota voidaan opettaa ilman kirjoja.
Lapsi voi oppia saunomisen tavat vanhemmiltaan. Isovanhempi voi opettaa, miten vihta tehdään. Mökillä voidaan yhdessä lämmittää sauna. Kokemukset siirtyvät näin sukupolvelta toiselle.
Juuri tämä tekee saunasta elävää kulttuuriperintöä.
Sauna ja suomalainen identiteetti
Saunasta on tullut yksi Suomen tunnetuimmista kulttuurisista symboleista, mutta sen merkitys suomalaisille on paljon arkisempi kuin ulkopuolinen voisi ajatella.
Monelle suomalaiselle sauna ei ole nähtävyys tai eksoottinen kokemus. Se on tavallinen osa elämää.
Tämä arkisuus on juuri saunan vahvuus.
Kun jokin perinne elää kodeissa, mökeillä ja yhteisöissä, se ei tarvitse erityistä juhlapäivää säilyäkseen.
Sauna on voinut säilyä, koska jokainen sukupolvi on saanut siitä oman versionsa.
Isoisovanhempien savusauna, vanhempien mökkisauna ja nykyajan kerrostalosauna voivat näyttää hyvin erilaisilta, mutta niiden taustalla on sama kulttuurinen ajatus.
Vuonna 2020 UNESCO hyväksyi suomalaisen saunakulttuurin ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavaan luetteloon. Museovirasto kertoo, että kyseessä oli Suomen ensimmäinen kohde kyseisellä Unescon listalla.
UNESCO päätöksessä korostetaan erityisesti perinteen jatkuvaa harjoittamista, yhteisöjen osallistumista ja saunatietojen siirtymistä sukupolvelta toiselle.
Tämä on tärkeä ero esimerkiksi historialliseen rakennukseen verrattuna.
Sauna ei ole pelkästään vanha rakennustyyppi, jota säilytetään museossa.
Sauna on perinne, jota suomalaiset edelleen harjoittavat.
Suomalaisen saunan historia jatkuu
Suomalaisen saunan historia ei pääty savusaunaan tai vanhoihin maaseudun saunoihin.
Sauna on muuttunut yhdessä suomalaisen yhteiskunnan kanssa.
Ennen sauna oli välttämätön osa peseytymistä ja arkea. Myöhemmin siitä tuli tärkeä hyvinvoinnin ja vapaa-ajan paikka. Nykyään sauna on samalla sekä perinteinen että moderni ilmiö.
Uusia saunoja rakennetaan kaupunkeihin. Vanhoja savusaunoja lämmitetään edelleen. Mökkisaunat ovat monille tärkeä osa kesää, ja yleiset saunat ovat palanneet moniin kaupunkeihin.
Sauna on myös tullut tunnetuksi Suomen ulkopuolella. Kansainvälinen kiinnostus on kasvanut, mutta suomalaisen saunan ydin ei ole muuttunut.
Löyly, lämpö, vesi, puu, hiljaisuus ja yhdessäolo muodostavat edelleen kokemuksen ytimen.
Yhteenveto: miksi sauna on tärkeä osa Suomen historiaa ja kulttuuria?
Saunan historia kertoo paljon Suomen historiasta ja kulttuurista.
Sauna syntyi osana käytännöllistä elämäntapaa, jossa luonnon tarjoamat materiaalit, tuli, vesi ja lämpö olivat keskeisiä. Vanhat saunat olivat yksinkertaisia, mutta niiden merkitys oli suuri.
Savusauna edustaa yhtä vanhimmista säilyneistä saunaperinteistä. Myöhemmin puulämmitteiset ja sähkösaunat muuttivat saunan tekniikkaa, mutta eivät poistaneet sen kulttuurista merkitystä.
Löyly, vihta, joulusauna, juhannussauna ja saunan yhteydessä tapahtuva yhdessäolo ovat kaikki osa laajempaa perinnettä.
Sauna on samalla hyvä esimerkki siitä, miten kulttuuri voi muuttua säilyessään.
Sauna ei ole enää välttämätön paikka peseytymiseen samalla tavalla kuin ennen. Silti suomalaiset käyvät saunassa edelleen. Syynä ei ole vain puhtaus.
Saunaan mennään rentoutumaan, lämmittelemään, keskustelemaan, rauhoittumaan ja viettämään aikaa yhdessä.
Siksi suomalainen sauna ei ole vain rakennus, kiuas tai kuuma huone.
Se on elävä perinne.
Ja juuri siksi saunan historia jatkuu edelleen jokaisessa lämmitetyssä saunassa, jokaisessa kiukaalle heitetyssä vesikauhassa ja jokaisessa sukupolvessa, joka oppii seuraavalta, mitä suomalainen sauna tarkoittaa.
