Suomen taiteen kultakausi – taiteilijat, teokset ja aikakauden merkitys

Suomen taiteen kultakaudella tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin suomalainen kuvataide kehittyi nopeasti ja sai yhä näkyvämmän oman ilmeensä. Erityisesti 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun sijoittuva aika tunnetaan lukuisista merkittävistä taiteilijoista, uusista taidesuuntauksista ja teoksista, joista tuli myöhemmin suomalaisen taiteen klassikoita.

Kultakauden taiteilijat kuvasivat suomalaista luontoa, ihmisiä, maaseutua ja arkea, mutta samalla heidän taiteensa liittyi laajempiin eurooppalaisiin taidesuuntauksiin. Realismi, naturalismi, kansallisromantiikka, symbolismiin liittyvät vaikutteet sekä myöhemmin modernistisempi värinkäyttö näkyivät eri taiteilijoiden työskentelyssä.

Ateneumin kokoelmissa kultakauden taiteeseen liittyvät muun muassa Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin, Eero Järnefeltin, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin teokset.

Mitä Suomen taiteen kultakaudella tarkoitetaan?

Suomen taiteen kultakausi ei ole täysin tarkkarajainen historiallinen ajanjakso. Termillä viitataan yleensä erityisesti 1800-luvun loppupuoleen ja 1900-luvun alkuun, jolloin suomalainen kuvataide koki voimakkaan kehitysvaiheen.

Tänä aikana Suomessa työskenteli useita taiteilijoita, jotka saavuttivat näkyvyyttä myös Suomen ulkopuolella. Samalla taiteen aiheet muuttuivat. Historiallisten ja mytologisten aiheiden rinnalle nousivat tavalliset ihmiset, maaseudun elämä, luonnonmaisemat, kaupunkielämä ja taiteilijoiden henkilökohtaisemmat näkemykset.

Kultakausi ei siis ollut yksi yhtenäinen tyylisuunta. Sen sisällä tapahtui useita muutoksia, ja taiteilijat omaksuivat vaikutteita sekä Suomesta että muualta Euroopasta.

Ateneumin historia liittyy tähän kehitykseen läheisesti. Ateneumin rakennus valmistui vuonna 1887, ja museo avattiin yleisölle seuraavana vuonna. Rakennuksesta tuli tärkeä suomalaisen taide-elämän keskus.

Miksi suomalainen taide kehittyi voimakkaasti juuri 1800-luvun lopulla?

1800-luvun lopulla suomalainen taide-elämä kansainvälistyi nopeasti. Monet suomalaiset taiteilijat opiskelivat ulkomailla, erityisesti Pariisissa, ja tutustuivat siellä eurooppalaisen taiteen uusiin virtauksiin.

Taiteilijoiden matkustaminen mahdollisti sen, että Suomessa nähtiin vaikutteita esimerkiksi ranskalaisesta realismista, naturalismista, impressionismista ja symbolismista.

Samaan aikaan suomalaisessa kulttuurielämässä kiinnostuttiin yhä enemmän omasta luonnosta, kansanperinteestä, historiasta ja Kalevalasta. Tämä loi tilanteen, jossa kansainväliset taidevaikutteet ja suomalaiset aiheet alkoivat yhdistyä.

Kultakauden taidetta ei siksi voida ymmärtää pelkästään kansallisena taiteena. Monet taiteilijat olivat kansainvälisesti verkostoituneita ja hakivat vaikutteita aktiivisesti Euroopan taide-elämästä.

Albert Edelfelt – suomalaisen taiteen kansainvälinen nimi

Albert Edelfelt – Ateneum

Albert Edelfelt oli yksi Suomen taiteen kultakauden keskeisistä nimistä. Hän syntyi vuonna 1854 ja kuoli vuonna 1905.

Edelfelt vietti suuren osan elämästään Pariisissa ja oli yhteydessä aikansa eurooppalaiseen taidemaailmaan. Hänen uransa osoittaa hyvin, kuinka suomalainen taide oli yhteydessä kansainvälisiin taidevirtauksiin.

Edelfelt tunnetaan erityisesti muotokuvistaan, historiallisista aiheistaan, maisemistaan ja arkielämän kuvauksistaan. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat esimerkiksi Leikkiviä poikia rannalla (1884), Pariisin Luxembourgin puistossa (1887), Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887) ja Lapsen ruumissaatto (1879).

Edelfeltin taiteessa näkyy realistinen ihmiskuvaus sekä kiinnostus ympäröivään elämään. Hänen Pariisin-vuosillaan oli suuri merkitys myös myöhempien suomalaisten taiteilijoiden kansainvälisten yhteyksien kannalta.

Akseli Gallen-Kallela – Kalevala ja kansallisromantiikka

Akseli Gallen-Kallela kuuluu kultakauden tunnetuimpiin taiteilijoihin. Hänen taiteessaan suomalainen luonto, Kalevala ja kansallinen kuvasto saivat voimakkaan visuaalisen muodon.

Gallen-Kallelan taiteellinen kehitys ei kuitenkaan rajoittunut yhteen tyyliin. Hänen uransa ulottui realismista symbolistisiin ja Kalevala-aiheisiin teoksiin sekä myöhempään voimakkaampaan värinkäyttöön ja ekspressiivisempään ilmaisuun.

Kultakauden tunnettuja Gallen-Kallelan teoksia ovat muun muassa:

• Aino-taru (1891)
• Lemminkäisen äiti (1897)
• Kullervon kirous (1899)
• Sammon puolustus (1896)
• Keitele (1904)

Gallen-Kallelan merkitystä suomalaiselle taiteelle käsitellään tarkemmin myös artikkelissa [Akseli Gallen-Kallela ja Kalevala suomalaisessa taiteessa].

Kalevala puolestaan oli paljon muutakin kuin taiteilijoiden käyttämä aihe. Se vaikutti laajasti suomalaisen kulttuurin kehitykseen, ja sen merkityksestä suomalaiselle kulttuurille voi lukea artikkelista [Kalevala ja sen merkitys suomalaiselle kulttuurille].

Eero Järnefelt ja suomalainen maaseutu

Eero Järnefelt oli tärkeä kultakauden taiteilija, jonka teoksissa korostuvat suomalainen maaseutu, luonto ja ihmisten arkinen työ.

Hänen tunnetuin teoksensa on Raatajat rahanalaiset (Kaski) vuodelta 1893. Maalaus kuvaa kaskiviljelyä Savossa ja ihmisiä tekemässä raskasta työtä metsäisessä ympäristössä. Ateneumin mukaan teos on yksi Suomen tunnetuimmista maalauksista.

Kaski on kiinnostava esimerkki kultakauden taiteesta, koska siinä yhdistyvät maisema, ihmiset ja yhteiskunnallinen todellisuus.

Teosta voidaan tarkastella sekä realistisena kuvauksena että aikansa yhteiskunnallisia olosuhteita pohtivana maalauksena. Järnefelt itse korosti maalauksen realistista luonnetta, vaikka teoksesta on myöhemmin löydetty myös yhteiskunnallisen kritiikin näkökulmia.

Pekka Halonen – luonto ja suomalainen maisema

Pekka Halonen tunnetaan erityisesti suomalaisen luonnon ja vuodenaikojen kuvaajana. Hänen taiteessaan suomalainen maisema sai rauhallisen mutta voimakkaan visuaalisen ilmeen.

Halonen opiskeli Pariisissa vuosina 1890–1893 ja sai siellä vaikutteita eurooppalaisesta taiteesta. Hän työskenteli myös Paul Gauguinin oppilaana talvella 1893–1894.

Halosen tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi Kanteleensoittaja (1892), Oijustie (1892), Avannolla (1900) ja Lumisia männyntaimia (1899).

Halosen taiteessa luonto ei ollut pelkästään taustamaisema. Metsät, lumi, järvet ja vuodenajat olivat usein teosten keskeinen aihe.

Hänen Tuusulanjärven rannalle rakentamansa Halosenniemi oli myös tärkeä osa hänen taiteellista elämäänsä. Ateljeetalo rakennettiin vuosina 1899–1902.

Helene Schjerfbeck ja taiteen muuttuva ilmaisu

Helene Schjerfbeck kuuluu kultakauden ja suomalaisen modernismin väliseen keskeiseen jatkumoon.

Hänen uransa osoittaa, ettei Suomen taiteen kultakausi ollut vain kansallisromantiikkaa ja suomalaisia maisemia. Schjerfbeck kehitti omaa ilmaisuaan jatkuvasti ja siirtyi realistisemmasta kuvauksesta kohti pelkistetympää ja modernimpaa taidetta.

Vuonna 1888 valmistunut Toipilas on yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan. Ateneumin kokoelmissa on myös useita Schjerfbeckin omakuvia ja myöhempää tuotantoa.

Schjerfbeckin taiteellinen kehitys on tärkeä muistutus siitä, että kultakauden loppupuolella suomalainen taide alkoi liikkua kohti uusia modernistisia ilmaisuja.

Helene Schjerfbeckistä ja hänen taiteellisesta kehityksestään kerrotaan tarkemmin artikkelissa [Helene Schjerfbeck – suomalaisen taiteen merkittävä uudistaja].

Hugo Simberg ja symbolismin vaikutus

Hugo Simberg edustaa kultakauden taiteen symbolistisempaa puolta.

Hänen tunnetuin teoksensa Haavoittunut enkeli valmistui vuonna 1903. Teos kuuluu Ateneumin kokoelmien tunnetuimpiin klassikoihin.

Simbergin teoksissa esiintyy usein enkeleitä, kuolemaan liittyviä aiheita, symboleja ja mielikuvituksellisia hahmoja. Hänen taiteensa eroaa esimerkiksi Edelfeltin realistisesta ihmiskuvauksesta, mutta kuuluu samaan suomalaisen taiteen murrosvaiheeseen.

Kultakauden taiteessa oli siis samanaikaisesti useita erilaisia tapoja kuvata todellisuutta.

Kansallisromantiikka ja suomalainen identiteetti

Yksi kultakauden tunnetuimmista piirteistä on kansallisromantiikka.

Kansallisromanttisessa taiteessa kiinnostuttiin suomalaisesta luonnosta, kansanperinteestä, historiasta, Kalevalasta ja kansallisista symboleista. Taiteilijat etsivät aiheita, joiden avulla voitiin rakentaa kuvaa Suomesta ja suomalaisuudesta.

Erityisen tärkeäksi nousivat:

• suomalaiset metsät ja järvimaisemat
• kansan elämä ja maaseutu
• Kalevalan henkilöt ja tapahtumat
• suomalainen mytologia
• historialliset aiheet
• kansanperinne
• luonnon ja ihmisen suhde

Kansallisromantiikka ei kuitenkaan muodostanut täysin erillistä ja suljettua suomalaista taidemaailmaa. Taiteilijat liikkuivat Euroopan taidekeskuksissa ja omaksuivat kansainvälisiä vaikutteita.

Realismi ja naturalismi kultakauden taiteessa

Kansallisromantiikan rinnalla realismilla ja naturalismilla oli tärkeä asema.

Realistiset taiteilijat kuvasivat ihmisiä ja ympäristöjä mahdollisimman uskottavasti. Aiheiden ei tarvinnut olla historiallisesti suuria tai mytologisia. Tavallinen työ, perhe-elämä, köyhyys, maaseutu ja arki saattoivat olla aivan yhtä tärkeitä.

Ateneumin mukaan 1880- ja 1890-lukujen naturalistisessa taiteessa työläiset, köyhät, maanviljelijät ja kaupunkilainen keskiluokka nousivat keskeisiksi aiheiksi.

Tämä muutos laajensi käsitystä siitä, mitä taiteessa voitiin kuvata.

Suomen luonto kultakauden taiteessa

Luonto on yksi suomalaisen kultakauden taiteen näkyvimmistä aiheista.

Metsät, järvet, kallioiset maisemat, lumi, syksyn värit ja kesäinen valo toistuvat monien taiteilijoiden tuotannossa. Luontoa ei kuitenkaan kuvattu aina samalla tavalla.

Pekka Haloselle talvinen metsä saattoi olla rauhallinen ja monumentaalinen aihe. Eero Järnefeltin maisema saattoi liittyä ihmisen työhön ja maaseudun elämään. Gallen-Kallelan teoksissa luonto saattoi saada symbolisen merkityksen.

Tämän vuoksi suomalainen maisemamaalaus ei ollut vain luonnon jäljittelyä. Maisema saattoi samalla kertoa ihmisistä, kulttuurista, kansallisesta identiteetistä ja taiteilijan omasta näkemyksestä.

Pariisi ja Euroopan vaikutus

Suomen taiteen kultakauden ymmärtäminen edellyttää myös Pariisin merkityksen huomioimista.

Monet suomalaiset taiteilijat opiskelivat tai työskentelivät Pariisissa. Siellä he kohtasivat uusia taidesuuntauksia, näyttelyitä, taiteilijoita ja kansainvälisiä verkostoja.

Albert Edelfelt oli yksi keskeisistä kansainvälisistä suomalaisista taiteilijoista. Myös Gallen-Kallela ja Pekka Halonen viettivät aikaa Pariisissa. Halosen Pariisin-opinnot ja hänen yhteytensä Gauguiniin ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka kansainväliset vaikutteet siirtyivät suomalaisen taiteen kehitykseen.

Myös japanilaisen taiteen vaikutus saavutti Pohjoismaat. Ateneumin mukaan japonismin vaikutus näkyi pohjoismaisessa taiteessa erityisesti 1800-luvun lopulla, ja vaikutteita näkyi myös useiden suomalaisten taiteilijoiden teoksissa.

Kultakauden taide ei ollut yksi yhtenäinen tyylisuunta

On tärkeää huomata, että Suomen taiteen kultakausi ei tarkoita yhtä tiettyä maalaustyyliä.

Samaan ajanjaksoon mahtui esimerkiksi:

Realismi
Tarkka kiinnostus ihmisiin, ympäristöihin ja arkiseen elämään.

Naturalismi
Todellisuuden, työn ja yhteiskunnallisten olosuhteiden korostaminen.

Kansallisromantiikka
Suomalaisen luonnon, Kalevalan, kansanperinteen ja historian hyödyntäminen taiteen aiheina.

Symbolismi
Symbolien, myyttien, mielikuvien ja henkisten aiheiden korostaminen.

Impressionismin vaikutus
Valon, värin ja hetkellisen vaikutelman merkityksen kasvu.

Modernistinen värinkäyttö
1900-luvun alussa väri ja taiteellinen ilmaisu alkoivat vapautua realistisesta esittämisestä.

Ateneumin mukaan suomalaisessa maalaustaiteessa tapahtui voimakas värinkäsittelyn murros 1900-luvun alussa. Vuonna 1912 perustettu Septem-ryhmä oli yksi tämän kehityksen näkyvistä ilmentymistä.

Kultakauden tunnetuimpia teoksia

Suomen taiteen kultakauteen liittyy suuri määrä suomalaisen taiteen klassikoita. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi:

Albert Edelfelt

• Leikkiviä poikia rannalla, 1884
• Pariisin Luxembourgin puistossa, 1887
• Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887
• Lapsen ruumissaatto, 1879

Akseli Gallen-Kallela

• Aino-taru, 1891
• Sammon puolustus, 1896
• Lemminkäisen äiti, 1897
• Kullervon kirous, 1899
• Keitele, 1904

Eero Järnefelt

• Raatajat rahanalaiset (Kaski), 1893

Pekka Halonen

• Kanteleensoittaja, 1892
• Oijustie, 1892
• Lumisia männyntaimia, 1899
• Avannolla, 1900

Helene Schjerfbeck

• Toipilas, 1888
• useita tunnettuja omakuvia ja myöhempiä modernistisia teoksia

Hugo Simberg

• Haavoittunut enkeli, 1903

Näiden teosten kautta voi nähdä, kuinka erilaisia suomalaisen taiteen kultakauden ilmaisutavat olivat. Ateneumin kokoelmissa nämä taiteilijat muodostavat tärkeän osan Suomen taiteen historiallista kokonaisuutta.

Ateneum ja Suomen taiteen kultakausi

Ateneumilla on ollut keskeinen asema suomalaisen taiteen historiassa.

Ateneumin rakennus valmistui vuonna 1887 ja museo avattiin yleisölle vuonna 1888. Sen kokoelmiin kuuluu nykyään lähes 30 000 kansallisaarretta, ja kokoelmat ulottuvat 1700-luvulta modernismiin.

Ateneumin kokoelmien kautta voi seurata suomalaisen taiteen kehitystä 1800-luvun lopulta myöhempään modernismiin. Samalla museo tarjoaa mahdollisuuden tarkastella kultakauden taidetta osana laajempaa eurooppalaista taidehistoriaa.

Kultakauden taiteilijoiden teoksia on myös muissa suomalaisissa museoissa ja kokoelmissa. Näin ollen kyse ei ole vain yhden museon tai yhden taiteilijaryhmän historiasta, vaan laajemmasta suomalaisen taide-elämän kehitysvaiheesta.

Miten kultakausi vaikutti myöhempään suomalaiseen taiteeseen?

Kultakauden merkitys näkyy pitkälle 1900-luvulle.

Sen aikana kehittyneet taiteilijaverkostot, museot, näyttelytoiminta ja kansainväliset yhteydet loivat perustaa suomalaisen taide-elämän myöhemmälle kehitykselle.

Samalla taiteilijoiden työ osoitti, että suomalaiset aiheet voitiin yhdistää kansainvälisiin taidesuuntauksiin. Suomalainen metsä, järvi, maaseutu tai kansanperinne ei ollut ristiriidassa modernin eurooppalaisen taiteen kanssa.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka 1900-luvun alun taiteilijat alkoivat käyttää värejä vapaammin ja siirtyä kohti uusia modernistisia ilmaisutapoja.

Suomen taiteen kultakauden merkitys nykyään

Kultakauden teokset ovat edelleen näkyvä osa suomalaista kulttuuriperintöä.

Edelfeltin, Gallen-Kallelan, Järnefeltin, Halosen, Schjerfbeckin ja Simbergin teoksia esitellään museoissa, näyttelyissä ja taidehistorian opetuksessa. Monet niiden aiheista ovat edelleen helposti tunnistettavia suomalaisessa kulttuurissa.

Kultakauden taiteen merkitys ei kuitenkaan rajoitu siihen, että kyseessä olisi joukko vanhoja kansallisia klassikoita. Teokset tarjoavat myös näkökulman siihen, miten suomalainen yhteiskunta, luontosuhde, kulttuuri ja taide-elämä muuttuivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Samalla niiden kautta voidaan tarkastella kysymyksiä, jotka ovat edelleen kiinnostavia: miten kansallinen identiteetti näkyy taiteessa, miten kansainväliset vaikutteet muuttavat paikallista taidetta ja miten taiteilijat kuvaavat omaa aikaansa.

Suomen taiteen kultakausi lyhyesti

Suomen taiteen kultakausi oli suomalaisen kuvataiteen voimakkaan kehityksen vaihe, joka sijoittuu erityisesti 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun.

Sen keskeisiä piirteitä olivat:

• suomalaisen luonnon kuvaaminen
• maaseudun ja tavallisten ihmisten esittäminen
• realismi ja naturalismi
• kansallisromantiikka
• Kalevala-aiheet
• symbolismin vaikutus
• kansainvälisten taidevaikutteiden lisääntyminen
• Pariisin merkitys taiteilijoiden koulutus- ja työskentelypaikkana
• uudenlainen värinkäyttö ja modernismin lähestyminen

Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Helene Schjerfbeck ja Hugo Simberg edustavat kultakauden eri puolia.

Heidän teoksensa muodostavat yhden suomalaisen taidehistorian tunnetuimmista kokonaisuuksista ja auttavat ymmärtämään, miten suomalainen kuvataide kehittyi kohti 1900-luvun modernismia.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jos haluat tutustua aiheeseen laajemmin, kannattaa lukea myös [Suomalainen taide – Suomen taiteen historia ja tärkeimmät suuntaukset] sekä [Suomalainen maalaustaide – tunnetut taiteilijat ja merkittävät teokset]. Näissä artikkeleissa suomalaisen taiteen kehitystä tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta.

Gallen-Kallelan ja Kalevalan yhteyttä käsitellään tarkemmin artikkelissa [Akseli Gallen-Kallela ja Kalevala suomalaisessa taiteessa].