Suomen uhanalaiset eläimet ja miksi niiden suojelu on tärkeää

Suomen luonto tunnetaan laajoista metsistä, tuhansista järvistä, soista, saaristosta ja monipuolisista eläinlajeista. Luonnossa elää suuri määrä nisäkkäitä, lintuja, kaloja, hyönteisiä ja muita eläimiä, joilla jokaisella on oma tehtävänsä ekosysteemissä. Kaikkien lajien tulevaisuus ei kuitenkaan ole turvattu. Osa Suomen eläinlajeista on uhanalaisia, ja joidenkin lajien kannat ovat pienentyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä.

Uhanalaiset eläimet Suomessa eivät ole vain luonnonsuojelun kannalta kiinnostava aihe. Lajien väheneminen kertoo myös elinympäristöjen muutoksista ja luonnon tilasta laajemmin. Kun tietty eläinlaji vähenee, taustalla voi olla esimerkiksi sopivien elinympäristöjen katoaminen, metsien rakenteen muuttuminen, vesistöjen rehevöityminen, ilmastonmuutos, saasteet, liikenne tai ravinnon väheneminen.

Eläinten suojelu ei tarkoita ainoastaan harvinaisten lajien säilyttämistä. Tavoitteena on ylläpitää toimivia ekosysteemejä, joissa eläimet, kasvit, sienet ja mikro-organismit voivat elää yhdessä. Samalla suojellaan luonnon monimuotoisuutta, josta myös ihmiset ovat riippuvaisia.

Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitkä eläimet ovat Suomessa uhanalaisia, miksi eläinlajit vähenevät, millaisia elinympäristöjä ne tarvitsevat ja miten Suomen luonnon monimuotoisuutta voidaan suojella.

Mitä uhanalaisuus tarkoittaa?

Uhanalaisella lajilla tarkoitetaan lajia, jonka luonnonvarainen kanta on vaarassa pienentyä tai jonka säilyminen on jollakin tavalla uhattuna. Uhanalaisuuden arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi lajin yksilömäärää, kannan kehitystä, levinneisyysaluetta ja siihen kohdistuvia uhkia.

Kaikki harvinaiset lajit eivät automaattisesti ole uhanalaisia. Laji voi olla luonnostaan harvalukuinen, mutta sen kanta voi olla vakaa. Toisaalta yleinenkin laji voi joutua uhanalaiseksi, jos sen kanta pienenee nopeasti tai sen elinympäristö muuttuu voimakkaasti.

Uhanalaisuuden ymmärtäminen auttaa tunnistamaan tilanteet, joissa tarvitaan erityisiä suojelutoimia.

Miksi eläinlajeja uhanalaistuu Suomessa?

Eläinlajien vähenemiseen ei yleensä ole vain yhtä syytä. Usein useat ympäristöön liittyvät muutokset vaikuttavat samanaikaisesti.

Merkittäviä uhkia voivat olla esimerkiksi:

• elinympäristöjen väheneminen
• metsien rakenteen muuttuminen
• soiden kuivattaminen ja muuttuminen
• vesistöjen rehevöityminen
• vesistöjen likaantuminen
• ilmastonmuutos
• luonnon pirstoutuminen
• liikenne
• metsästykseen tai kalastukseen liittyvät paineet
• vieraslajit
• kemiallinen kuormitus
• ravinnon väheneminen
• pesimäpaikkojen katoaminen
• luonnonvaraisten alueiden rakentaminen.

Lajin kannalta ongelmallista voi olla myös se, että sopivia elinympäristöjä on jäljellä, mutta ne sijaitsevat liian kaukana toisistaan.

Elinympäristöjen katoaminen on suuri uhka

Eläin ei tarvitse ainoastaan ruokaa. Se tarvitsee myös paikan, jossa se voi levätä, lisääntyä, suojautua ja kasvattaa poikasensa.

Jos metsä, suo, kosteikko tai rantaluonto muuttuu, eläimen koko elinympäristö voi muuttua käyttökelvottomaksi.

Esimerkiksi vanhoista puista riippuvainen laji tarvitsee metsään tietyn määrän vanhaa puustoa ja usein myös lahopuuta. Jos tällaiset rakenteet puuttuvat, metsä voi näyttää ihmiselle edelleen vihreältä ja luonnontilaiselta, mutta eläimelle sopivia elinpaikkoja voi olla vähän.

Siksi luonnon monimuotoisuuden suojelussa ei riitä pelkästään alueen pinta-alan tarkasteleminen. Myös elinympäristön laatu on tärkeä.

Metsät ovat tärkeä elinympäristö monille eläimille

Suomen metsät muodostavat elinympäristön valtavalle määrälle eläinlajeja. Metsissä elää nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, hämähäkkejä ja lukuisia muita eliöitä.

Metsän ikä, puulajit, kosteus, lahopuun määrä, pensaskerros ja maaperän rakenne vaikuttavat siihen, millaisia eläimiä alueella voi elää.

Erityisen tärkeää on metsien rakenteellinen monimuotoisuus.

Vanha metsä ei ole samanlainen kuin nuori kasvatusmetsä. Kuolleet puut eivät ole metsälle hyödyttömiä, vaan ne muodostavat elinympäristöjä monille hyönteisille, sienille ja muille eliöille.

Myös kolot, kaatuneet rungot, pystyyn kuolleet puut ja vanhat lehtipuut voivat olla eläimille erittäin tärkeitä.

Lahopuu on tärkeää luonnon monimuotoisuudelle

Lahopuu on yksi suomalaisen metsän luonnon monimuotoisuuden tärkeistä elementeistä.

Kun puu kuolee, sen elämä luonnossa ei lopu. Kuollut puu muuttuu vähitellen osaksi metsän ravintoverkkoa ja tarjoaa elinympäristöä monille eliöille.

Lahopuussa voi elää esimerkiksi hyönteisiä ja niiden toukkia. Niistä puolestaan hyötyvät monet linnut ja muut eläimet.

Tämän vuoksi luonnon monimuotoisuuden kannalta terve metsä ei tarkoita metsää, jossa kaikki puut ovat saman ikäisiä ja täysin terveitä. Luonnolliseen metsään kuuluu eri-ikäisiä puita, kuolleita puita, pensaita, aukkoja ja erilaisia mikroelinympäristöjä.

Kosteikot ja suot ovat eläinten tärkeitä elinympäristöjä

Suomen suot ja kosteikot ovat tärkeitä monille kasvi- ja eläinlajeille. Ne toimivat myös veden kierron ja hiilen varastoitumisen kannalta merkittävinä luonnonympäristöinä.

Kosteikot tarjoavat ravintoa ja pesimäalueita monille linnuille. Ne ovat tärkeitä myös hyönteisille, sammakkoeläimille ja monille muille eliöille.

Kun kosteikko kuivataan tai sen vesitalous muuttuu voimakkaasti, myös alueen lajisto voi muuttua.

Kosteikkojen suojelu on siksi tärkeä osa Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelua.

Vesistöt ovat elintärkeitä eläimille

Suomessa on runsaasti järviä, jokia, puroja ja rannikkoalueita. Vesistöjen tila vaikuttaa suoraan moniin eläinlajeihin.

Kalojen lisäksi vesistöistä riippuvat esimerkiksi vesilinnut, saukot, sammakkoeläimet, hyönteiset ja monet muut eliöt.

Vesistön luonnollinen tila voi muuttua esimerkiksi rehevöitymisen, ravinnekuormituksen, rakentamisen tai veden lämpötilan muuttumisen seurauksena.

Myös purojen ja pienten jokien merkitys on suuri. Pieni vesistö voi olla tärkeä lisääntymisalue kalalle tai elinympäristö useille pieneliöille.

Itämeri tarvitsee suojelua

Itämeri on poikkeuksellinen meriympäristö. Sen suolapitoisuus on matala ja luonnonolosuhteet ovat monille lajeille haastavat.

Itämeren eläimistöön kuuluvat muun muassa kalat, merilinnut, hylkeet ja monet selkärangattomat.

Itämeren ympäristöön kohdistuu kuitenkin useita paineita, kuten rehevöityminen, ilmastonmuutos, merenkulku, kemiallinen kuormitus ja roskaantuminen.

Itämeren suojelu on samalla eläinten ja koko meriekosysteemin suojelua.

Suomen uhanalaiset nisäkkäät

Suomessa elää monia tunnettuja nisäkkäitä, mutta osa niistä tarvitsee erityistä suojelua.

Esimerkiksi saimaannorppa on erittäin tärkeä suomalaisen luonnonsuojelun symboli. Se elää vain Saimaan vesistössä ja tarvitsee erityisiä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Saimaannorpan elinympäristöön liittyviä haasteita ovat muun muassa verkkokalastus, häiriöt ja ilmastonmuutoksen vaikutukset talviolosuhteisiin.

Lajin suojelussa tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä, jossa huomioidaan sekä luonnon että paikallisen ihmistoiminnan tarpeet.

Saimaannorppa ja muuttuva ilmasto

Saimaannorppa lisääntyy talvella, jolloin pesintäolosuhteilla on suuri merkitys poikasten selviytymiselle.

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa lumipeitteeseen ja jääolosuhteisiin. Lauhemmat talvet voivat muuttaa niitä olosuhteita, joita norppa tarvitsee pesän rakentamiseen ja poikasten kasvattamiseen.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka ilmastonmuutos voi vaikuttaa eläinlajiin ilman, että lajin elinympäristöä suoraan rakennetaan tai hävitetään.

Suomen uhanalaiset linnut

Linnut muodostavat merkittävän osan Suomen luonnon monimuotoisuudesta.

Lintujen uhanalaisuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi:

• pesimäympäristöjen väheneminen
• vanhojen metsien väheneminen
• kosteikkojen muutokset
• maatalousympäristöjen muuttuminen
• ravinnon väheneminen
• ilmastonmuutos
• muutokset muuttoreiteillä ja talvehtimisalueilla.

Lintu tarvitsee usein useita erilaisia ympäristöjä elämänsä aikana. Pesimäalue voi olla Suomessa, mutta talvehtimisalue toisessa maassa.

Tämän vuoksi muuttolintujen suojelu voi vaatia kansainvälistä yhteistyötä.

Hyönteisten merkitys luonnossa

Hyönteiset jäävät usein suurten eläinten varjoon, vaikka niiden merkitys ekosysteemeille on valtava.

Hyönteiset osallistuvat esimerkiksi:

• pölytykseen
• kasvien lisääntymiseen
• orgaanisen aineksen hajottamiseen
• ravintoverkkojen ylläpitämiseen
• maaperän toimintaan.

Monet linnut, lepakot, sammakkoeläimet ja muut eläimet käyttävät hyönteisiä ravintonaan.

Jos hyönteisten määrä vähenee merkittävästi, vaikutukset voivat ulottua koko ravintoverkkoon.

Pölyttäjät ovat tärkeitä luonnolle ja ruoantuotannolle

Mehiläiset, kimalaiset, perhoset ja monet muut hyönteiset ovat tärkeitä pölyttäjiä.

Pölyttäjien vähenemiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi sopivien kukkivien kasvien väheneminen, elinympäristöjen pirstoutuminen, torjunta-aineet ja ilmastonmuutokseen liittyvät muutokset.

Pölyttäjien auttaminen ei vaadi aina suuria luonnonsuojeluhankkeita. Myös tavallinen piha voi tarjota ravintoa ja suojaa.

Kukkivat luonnonkasvit, monipuolinen kasvillisuus ja kemikaalien harkittu käyttö voivat auttaa ylläpitämään hyönteisten elinympäristöjä.

Miksi luonnon monimuotoisuus on tärkeää?

Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elämän monimuotoisuutta eri tasoilla. Siihen kuuluvat muun muassa lajien, geenien ja ekosysteemien monimuotoisuus.

Jokainen eläinlaji on osa suurempaa kokonaisuutta.

Kun yksi laji vähenee, vaikutukset voivat näkyä muualla ravintoverkossa. Petojen väheneminen voi vaikuttaa saaliseläinten määrään. Pölyttäjien väheneminen voi vaikuttaa kasvien lisääntymiseen. Hyönteisten väheneminen voi vaikuttaa niitä ravintonaan käyttäviin lintuihin.

Luonto toimii verkostona, ei erillisten lajien kokoelmana.

Ravintoverkot yhdistävät eläinlajit toisiinsa

Ekosysteemissä eri lajit ovat yhteydessä toisiinsa ravinnon kautta.

Kasvit muodostavat ravintoverkon perustan. Kasvinsyöjät käyttävät kasveja ravintonaan, ja petoeläimet käyttävät muita eläimiä ravintonaan.

Jos jokin tärkeä ravintolähde vähenee, vaikutukset voivat levitä ravintoverkossa.

Tämän vuoksi yhden lajin suojelu voi hyödyttää myös muita lajeja.

Ilmastonmuutos lisää luonnon haasteita

Ilmastonmuutos muuttaa Suomen luonnon olosuhteita.

Talvet voivat muuttua lauhemmiksi, lumipeite voi vähentyä joillakin alueilla ja kasvukausi voi muuttua. Vesistöjen lämpötila voi nousta, ja sään ääri-ilmiöt voivat vaikuttaa eläinten elinympäristöihin.

Kaikki eläinlajit eivät pysty sopeutumaan muutoksiin yhtä nopeasti.

Erityisesti lajit, jotka ovat riippuvaisia hyvin tietynlaisista olosuhteista, voivat olla alttiita muutoksille.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ovatkin osittain toisiaan tukevia tavoitteita.

Elinympäristöjen pirstoutuminen vaikeuttaa eläinten liikkumista

Luonnonalueiden pirstoutuminen tarkoittaa sitä, että yhtenäinen elinympäristö jakautuu pienemmiksi alueiksi esimerkiksi teiden, rakentamisen tai muun maankäytön seurauksena.

Eläimelle tämä voi tarkoittaa sitä, että sopivien alueiden välillä liikkuminen vaikeutuu.

Jos eläin ei pääse siirtymään alueelta toiselle, populaatiot voivat eristyä toisistaan.

Luonnon ekologiset yhteydet ovat siksi tärkeitä. Metsien, kosteikkojen, jokien ja muiden elinympäristöjen muodostamat yhteydet mahdollistavat eläinten liikkumisen ja lajien säilymisen laajemmilla alueilla.

Tiet ja liikenne vaikuttavat eläimiin

Liikenne on yksi ihmistoiminnan näkyvistä vaikutuksista eläimiin.

Tiet voivat muodostaa esteitä eläinten liikkumiselle ja aiheuttaa myös suoria törmäyksiä.

Erityisesti alueilla, joilla eläimet liikkuvat paljon, liikenteen vaikutukset voivat olla merkittäviä.

Luonnon suunnittelussa voidaan huomioida ekologisia yhteyksiä ja eläinten liikkumisreittejä. Tavoitteena on vähentää luonnon pirstoutumista ja mahdollistaa eläinten turvallisempi liikkuminen.

Vieraslajit voivat muuttaa ekosysteemejä

Vieraslaji on laji, joka on levinnyt alueelle ihmisen toiminnan seurauksena ja voi joissakin tapauksissa aiheuttaa haittaa alkuperäiselle luonnolle.

Vieraslajit voivat kilpailla alkuperäisten lajien kanssa ravinnosta ja elintilasta tai muuttaa elinympäristöä.

Vieraslajien vaikutukset vaihtelevat suuresti lajista ja ympäristöstä riippuen. Siksi niiden torjunnassa tarvitaan oikeaa tietoa ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä.

Miten uhanalaisia eläimiä voidaan suojella?

Eläinten suojelu perustuu usein useisiin samanaikaisiin toimenpiteisiin.

Tärkeimpiä keinoja ovat esimerkiksi:

• elinympäristöjen suojeleminen
• luonnonalueiden ennallistaminen
• metsien monimuotoisuuden lisääminen
• kosteikkojen säilyttäminen
• vesistöjen tilan parantaminen
• luonnon pirstoutumisen vähentäminen
• lajien seuranta
• häiriöiden vähentäminen tärkeillä lisääntymisalueilla
• ilmastonmuutoksen hillitseminen
• ympäristökasvatus
• tutkimus ja pitkäjänteinen luonnonsuojelutyö.

Yksi suojelutoimi harvoin ratkaisee koko ongelmaa. Tarvitaan kokonaisuus, jossa lajin koko elinympäristö ja elämänkierto otetaan huomioon.

Suojelualueet ovat tärkeitä

Luonnonsuojelualueet tarjoavat eläimille alueita, joilla luontoa voidaan säilyttää ja hoitaa suojelutavoitteiden mukaisesti.

Suojelualueiden merkitys ei kuitenkaan rajoitu niiden sisäpuolelle.

Eläimet liikkuvat maisemassa, ja monet lajit tarvitsevat useita erilaisia elinympäristöjä.

Siksi suojelualueiden lisäksi tarvitaan luonnon monimuotoisuutta tukevia ympäristöjä myös niiden ulkopuolella.

Miten metsänomistaja voi tukea eläinten suojelua?

Metsänhoidossa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuus monella tavalla.

Esimerkiksi eri-ikäisen puuston säilyttäminen, lahopuun huomioiminen, lehtipuiden säilyttäminen ja arvokkaiden elinympäristöjen suojeleminen voivat tukea metsälajistoa.

Myös vesistöjen läheisyydessä sijaitsevien alueiden huolellinen käsittely on tärkeää.

Metsän taloudellinen käyttö ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen eivät aina ole täysin vastakkaisia tavoitteita. Metsänhoidon suunnittelussa voidaan ottaa huomioon useita arvoja samanaikaisesti.

Mitä tavallinen ihminen voi tehdä uhanalaisten eläinten hyväksi?

Luonnonsuojelu ei ole vain viranomaisten, tutkijoiden tai luonnonsuojelujärjestöjen tehtävä.

Myös tavallisilla arjen valinnoilla voi tukea luonnon monimuotoisuutta.

Suosi luonnonmukaista pihaa

Pihaa ei tarvitse hoitaa täysin ilman luonnonkasveja. Monipuolinen kasvillisuus voi tarjota ravintoa ja suojaa hyönteisille ja linnuille.

Istuta kotimaisia kasveja

Paikalliseen luontoon sopivat kasvit voivat tarjota ravintoa pölyttäjille ja muille eläimille.

Vältä turhaa torjunta-aineiden käyttöä

Kemikaalien käytössä kannattaa noudattaa ohjeita ja arvioida, tarvitaanko niitä todella.

Anna pihalle hieman luonnollisuutta

Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti leikattua. Lehdet, oksat ja pienet luonnontilaiset alueet voivat tarjota elinympäristöjä monille pienille eläimille.

Älä häiritse luonnonvaraisia eläimiä

Pesimäaikana eläinten rauhoittaminen on erityisen tärkeää.

Pidä koira hallinnassa luonnossa

Koiran pitäminen kytkettynä alueilla, joilla sitä edellytetään, auttaa vähentämään villieläimiin kohdistuvaa häiriötä.

Vähennä roskaamista

Luontoon jätetty roska voi olla vaarallinen eläimille. Erityisesti muovit ja siimat voivat aiheuttaa eläimille vammoja.

Luonnossa liikkuminen vastuullisesti

Suomen luonto tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet retkeilyyn, mutta luonnossa liikkumiseen liittyy myös vastuu.

Retkeilijä voi auttaa luontoa esimerkiksi:

• pysymällä merkityillä reiteillä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista
• välttämällä pesimäalueiden häiritsemistä
• viemällä roskat pois
• pitämällä lemmikit hallinnassa
• välttämällä turhaa melua
• kunnioittamalla luonnonsuojelualueiden sääntöjä.

Kun luonnossa liikkuu rauhallisesti ja huomioi ympäristön, samalla voi nähdä paljon enemmän luonnon yksityiskohtia.

Miksi eläinten suojelu hyödyttää myös ihmisiä?

Ihmiset tarvitsevat toimivia ekosysteemejä.

Luonto osallistuu esimerkiksi veden kiertoon, pölytykseen, maaperän toimintaan, hiilen sitoutumiseen ja ravintoverkkojen ylläpitämiseen.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen auttaa ylläpitämään ekosysteemien toimintaa.

Lisäksi luonnolla on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Metsät, järvet, rannat ja muut luonnonympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia ulkoiluun, virkistykseen ja palautumiseen.

Eläinten ja luonnon suojelu ei siis ole irrallaan ihmisten elämästä.

Uhanalaiset eläimet muistuttavat luonnon muutoksesta

Kun eläinlaji muuttuu uhanalaiseksi, kyse ei yleensä ole vain yhdestä eläimestä.

Taustalla voi olla kokonainen ympäristön muutos.

Lajin väheneminen voi kertoa siitä, että metsä on muuttunut, kosteikko on kadonnut, vesistö on rehevöitynyt, ravintoa on vähemmän tai ilmasto-olosuhteet ovat muuttuneet.

Siksi uhanalaisten eläinten suojelu toimii myös tärkeänä tapana seurata luonnon tilaa.

Tulevaisuus riippuu luonnon monimuotoisuudesta

Suomen luonnossa tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Osa muutoksista on luonnollisia, mutta ihmisen toiminta vaikuttaa moniin ympäristöihin voimakkaasti.

Tulevaisuudessa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää pitkäjänteistä työtä.

Tarvitaan tutkimusta, lajien seurantaa, elinympäristöjen suojelua ja ennallistamista sekä ympäristöä huomioivaa maankäyttöä.

Myös ihmisten tietoisuus luonnosta on tärkeää.

Mitä paremmin ymmärrämme eläinten elinympäristöjä ja ekosysteemien toimintaa, sitä helpompi on tehdä ratkaisuja, jotka ottavat luonnon tarpeet huomioon.

Yhteenveto: Suomen uhanalaiset eläimet tarvitsevat toimivia elinympäristöjä

Suomen uhanalaiset eläimet ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Niiden väheneminen voi johtua monista tekijöistä, kuten elinympäristöjen katoamisesta, luonnon pirstoutumisesta, ilmastonmuutoksesta, vesistöjen muutoksista ja ravinnon vähenemisestä.

Eläinten suojelu tarkoittaa ennen kaikkea niiden elinympäristöjen suojelua.

Vanhojen metsien, lahopuun, kosteikkojen, soiden, vesistöjen ja luonnontilaisten ranta-alueiden säilyttäminen auttaa ylläpitämään monipuolista eläimistöä. Myös luonnon ekologiset yhteydet ovat tärkeitä, jotta eläimet voivat liikkua eri elinympäristöjen välillä.

Jokainen voi osallistua luonnon suojeluun omalla tavallaan. Luonnossa voi liikkua vastuullisesti, pihalle voi jättää tilaa luonnonkasveille, roskaamista voi välttää ja tarpeetonta luonnon kuormitusta voi vähentää.

Kun suojelemme eläimiä, suojelemme samalla kokonaisia ekosysteemejä.

Uhanalaisten lajien tulevaisuus riippuu siitä, pystymmekö säilyttämään luonnon monimuotoisuuden ja riittävän laadukkaat elinympäristöt myös tuleville sukupolville.