Itämeri ja sen tila – miten voimme suojella Itämerta?

Itämeri on yksi Suomen tärkeimmistä luonnonympäristöistä. Se yhdistää Suomen rannikkoalueet muihin Itämeren maihin ja muodostaa ainutlaatuisen meriympäristön, jossa elää monia erilaisia kasvi- ja eläinlajeja. Itämeri on kuitenkin herkkä ekosysteemi, johon kohdistuu monenlaisia ympäristöpaineita.

Itämeren erityispiirteisiin vaikuttavat sen mataluus, vähäinen vedenvaihto Atlantin valtameren kanssa ja suhteellisen pieni suolapitoisuus. Näiden ominaisuuksien vuoksi muutokset veden laadussa voivat vaikuttaa meriympäristöön pitkäksi aikaa.

Itämeren suojelu ei ole vain rannikkovaltioiden tehtävä. Myös jokapäiväisillä valinnoilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon ravinteita, roskaa ja haitallisia aineita päätyy vesistöihin.

Mikä Itämeri on?

Itämeri on Pohjois-Euroopassa sijaitseva murtovesiallas. Se on yhteydessä Pohjanmereen ja Atlantin valtamereen Tanskan salmien kautta, mutta vedenvaihto on suhteellisen hidasta.

Itämeren vesi on suolaisempaa kuin makea vesi mutta vähemmän suolaista kuin valtamerissä. Tätä kutsutaan murtovedeksi.

Suolapitoisuus vaihtelee myös Itämeren eri osissa. Tanskan salmien läheisyydessä vesi on suolaisempaa, kun taas Suomenlahdella ja Pohjanlahden pohjoisosissa suolapitoisuus on paljon alhaisempi.

Tämä tekee Itämerestä ekologisesti erityisen ympäristön. Alueella elää sekä meriympäristöön sopeutuneita että makean veden lajeja.

Miksi Itämeri on herkkä ekosysteemi?

Itämeri on suhteellisen matala meri, ja sen vedenvaihto valtameren kanssa on hidasta. Tämä tarkoittaa, että mereen päätyvät ravinteet ja muut aineet voivat säilyä ympäristössä pitkään.

Itämeren herkkyyttä lisää myös sen valuma-alueen suuri koko. Mereen laskee lukuisia jokia ja puroja, jotka kuljettavat vettä laajoilta maa-alueilta.

Siksi Itämeren tilaan vaikuttavat rannikon lisäksi myös kaukana sisämaassa tapahtuvat asiat.

Esimerkiksi maatalousalueilta tulevat ravinteet voivat kulkeutua jokien kautta Itämereen. Myös kaupunkien, teollisuuden ja liikenteen toiminnalla voi olla vaikutuksia vesistöihin.

Mitä rehevöityminen tarkoittaa?

Yksi Itämeren merkittävistä ympäristöhaasteista on rehevöityminen. Rehevöityminen tarkoittaa vesiekosysteemin liiallista ravinnekuormitusta.

Erityisesti fosfori ja typpi ovat tärkeitä ravinteita tässä yhteydessä. Kun vesistöön päätyy liikaa ravinteita, levien ja muiden vesikasvien kasvu voi lisääntyä.

Kun suuri määrä leväbiomassaa kuolee ja hajoaa, hajotustoiminta kuluttaa vedessä olevaa happea. Tämä voi johtaa happipitoisuuden vähenemiseen syvemmillä alueilla.

Pitkään jatkuessaan happivaje voi muuttaa merenpohjan olosuhteita ja vaikuttaa pohjaeläimiin sekä muihin eliöihin.

Mikä aiheuttaa Itämeren rehevöitymistä?

Ravinteita päätyy Itämereen monista eri lähteistä. Merkittäviä lähteitä ovat esimerkiksi maa- ja metsätalous, yhdyskuntien jätevedet sekä luonnollinen ravinteiden kulkeutuminen.

Maataloudessa ravinteita käytetään kasvien kasvun tukemiseen. Jos ravinteita päätyy liikaa vesistöihin, ne voivat kulkeutua ojien, purojen ja jokien kautta mereen.

Kaupunkialueilla jätevedenpuhdistuksella on tärkeä merkitys ravinnekuormituksen vähentämisessä. Suomessa jäteveden käsittelyä on kehitetty merkittävästi, mutta Itämeren kokonaisuuden kannalta myös muilla valuma-alueen mailla on suuri merkitys.

Sinilevä ja Itämeri

Kesäisin Itämeren leväkukinnot voivat herättää paljon huomiota. Erityisesti sinilevä eli syanobakteerit voivat muodostaa laajoja kukintoja.

Sinilevää voi esiintyä luonnostaan vesistöissä, mutta ravinteiden runsas määrä voi edistää joidenkin sinilevien kasvua.

Kaikki sinilevät eivät ole haitallisia, mutta osa voi tuottaa ihmisille ja eläimille haitallisia yhdisteitä. Siksi uimavedessä havaittava runsas sinilevä kannattaa ottaa vakavasti.

Jos vedessä on runsaasti sinilevää, uimista ja veden käyttämistä esimerkiksi saunavetenä kannattaa välttää viranomaisten ohjeiden mukaisesti.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa Itämereen?

Ilmastonmuutos muuttaa meriympäristöä monella tavalla. Lämpötilan nousu vaikuttaa veden lämpötilaan, jääoloihin ja monien lajien elinolosuhteisiin.

Myös sademäärien ja valunnan muutokset voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon makeaa vettä ja ravinteita päätyy mereen.

Itämeren ekosysteemi koostuu lajeista, jotka ovat sopeutuneet tietynlaisiin lämpötila- ja suolaisuusolosuhteisiin. Jos nämä olosuhteet muuttuvat nopeasti, vaikutukset voivat ulottua ravintoverkkoihin asti.

Ilmastonmuutos ja rehevöityminen voivat myös olla yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi Itämeren suojelussa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Itämeren eläimet

Itämeressä elää monenlaisia eläimiä. Kaloista esimerkiksi silakka, ahven, hauki ja monet muut lajit ovat tärkeä osa ekosysteemiä.

Rannikkoalueilla voidaan tavata myös merilintuja ja merinisäkkäitä. Suomessa tunnettu Itämeren nisäkäs on esimerkiksi harmaahylje.

Itämeren eliöt muodostavat ravintoverkon, jossa eri lajit ovat riippuvaisia toisistaan.

Pienet eliöt toimivat ravintona suuremmille eläimille, ja kalat puolestaan ovat ravintoa esimerkiksi linnuille ja merinisäkkäille.

Jos jonkin ravintoverkon osan määrä muuttuu merkittävästi, vaikutukset voivat levitä myös muihin lajeihin.

Itämeren rannikko on tärkeä elinympäristö

Itämeri ei tarkoita ainoastaan avointa merta. Myös rannikkoalueet, saaristot, lahdet, ruovikot ja matalat merenlahdet ovat erittäin tärkeitä elinympäristöjä.

Rannikkoalueilla monet linnut ruokailevat ja lisääntyvät. Matalissa vesissä kasvaa vesikasveja, jotka tarjoavat suojaa pienille eläimille ja kalanpoikasille.

Rannikkoalueiden luonnontilaiset ympäristöt voivat myös auttaa sitomaan ravinteita ja hidastamaan niiden kulkeutumista mereen.

Roskaantuminen on Itämeren ympäristöongelma

Muoviroskat ja muut jätteet voivat päätyä mereen jokien, hulevesien, rantojen ja meriliikenteen kautta.

Meressä roskat voivat vahingoittaa eläimiä. Eläin voi esimerkiksi takertua roskaan tai niellä sen vahingossa.

Muovin hajoaminen pienemmiksi hiukkasiksi muodostaa lisäksi mikromuoveja, joita voi kulkeutua vesiekosysteemin eri osiin.

Roskaantumisen ehkäiseminen on siksi tärkeä osa Itämeren suojelua.

Miten voimme vähentää roskaantumista?

Yksinkertaisin tapa suojella merta roskilta on huolehtia siitä, ettei jätettä päädy luontoon.

Retkillä ja rannalla kannattaa käyttää roska-astioita tai ottaa omat jätteet mukaan. Kalastuksessa käytettävät välineet on myös tärkeää käsitellä asianmukaisesti, jotta ne eivät päädy veteen.

Muovin kulutuksen vähentäminen, tuotteiden uudelleenkäyttö ja asianmukainen kierrätys voivat myös vähentää ympäristöön päätyvän jätteen määrää.

Maatalous ja Itämeren suojelu

Maatalous on yksi kokonaisuuksista, joilla on vaikutusta Itämeren ravinnekuormitukseen. Ravinteiden tehokas käyttö ja niiden päätymisen vähentäminen vesistöihin ovat siksi tärkeitä.

Maataloudessa voidaan käyttää erilaisia keinoja ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Esimerkiksi kasvillisuuden säilyttäminen vesistöjen läheisyydessä voi auttaa pidättämään ravinteita.

Myös maaperän hyvä rakenne ja eroosion vähentäminen voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon ravinteita kulkeutuu vesistöihin.

Itämeren suojelussa tarvitaan kuitenkin useiden eri toimialojen yhteistyötä, koska meri vastaanottaa vettä koko laajalta valuma-alueelta.

Mitä kotitaloudet voivat tehdä Itämeren hyväksi?

Myös tavallisilla kotitalouksilla on mahdollisuus vähentää vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta.

Arjessa voi esimerkiksi:

• Välttää roskaamista luonnossa ja rannoilla
• Lajitella jätteet asianmukaisesti
• Vähentää turhaa muovin käyttöä
• Käyttää vettä säästeliäästi
• Huolehtia kemikaalien asianmukaisesta hävittämisestä
• Välttää haitallisten aineiden päästämistä viemäriin
• Suosia kestäviä kulutustottumuksia
• Huolehtia oman pihan ravinteiden käytöstä
• Suojella ranta-alueiden kasvillisuutta
• Noudattaa luonnossa ja saaristossa annettuja ohjeita

Yksittäisen ihmisen vaikutus voi tuntua pieneltä, mutta suuri määrä ympäristöä huomioivia valintoja muodostaa laajemman vaikutuksen.

Veneily ja Itämeren suojelu

Veneily on suosittu tapa nauttia Suomen saaristosta ja meriluonnosta. Veneilijä voi samalla vaikuttaa siihen, millaisena meriympäristö säilyy.

Jätteitä ei pidä jättää saaristoon tai mereen. Jätevedet tulee käsitellä ja tyhjentää asianmukaisissa paikoissa. Myös polttoaineiden ja muiden kemikaalien kanssa on toimittava huolellisesti.

Luonnossa liikkuessa kannattaa lisäksi huomioida lintujen pesimäalueet ja muut herkät luontokohteet.

Kalastus ja meriluonto

Kalastus on tärkeä osa suomalaista rannikkokulttuuria. Kestävän kalastuksen tavoitteena on huolehtia siitä, että kalakannat säilyvät elinvoimaisina.

Kalastajan kannattaa aina noudattaa voimassa olevia kalastusmääräyksiä, saalisrajoituksia ja aluekohtaisia sääntöjä.

Myös pyydysten asianmukainen käyttö ja meressä kadonneiden välineiden ehkäiseminen ovat osa vastuullista kalastusta.

Itämeren suojelu vaatii kansainvälistä yhteistyötä

Itämeri ympäröi useita valtioita, minkä vuoksi yksittäisen maan toimet eivät yksin ratkaise kaikkia meren ympäristöhaasteita.

Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Tanska ja Venäjä ovat Itämeren valuma-alueeseen liittyviä valtioita. Lisäksi merialueen suojeluun liittyy laaja joukko kansainvälisiä toimijoita ja yhteistyöverkostoja.

Koska Itämeri on yhteinen meri, ympäristönsuojelussa tarvitaan yhteisiä tavoitteita, tutkimustietoa ja pitkäjänteistä yhteistyötä.

Mitä tarkoittaa hyvä Itämeren tila?

Itämeren hyvä ekologinen tila tarkoittaa kokonaisuutta, jossa meriympäristön biologiset, kemialliset ja fysikaaliset olosuhteet mahdollistavat monipuolisen eliöstön säilymisen.

Hyvää tilaa ei voida arvioida vain yhden tekijän perusteella. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi veden ravinnepitoisuudet, happitilanne, lajisto, vedenalaiset elinympäristöt ja haitalliset aineet.

Siksi Itämeren suojelussa tarvitaan jatkuvaa seurantaa ja tutkimusta.

Miksi Itämeren suojelu hyödyttää myös ihmisiä?

Itämeri tarjoaa ihmisille monenlaisia hyötyjä. Se on tärkeä virkistysympäristö, jossa voidaan uida, veneillä, kalastaa ja retkeillä.

Rannikko ja saaristo ovat myös merkittäviä matkailulle. Puhdas ja monimuotoinen meriympäristö lisää alueiden viihtyisyyttä ja tarjoaa mahdollisuuksia erilaisille elinkeinoille.

Meren hyvä tila on siten luonnon kannalta tärkeä, mutta sillä on merkitystä myös ihmisten elämänlaadulle ja alueelliselle taloudelle.

Miten lapset voivat oppia Itämerestä?

Itämeren suojelu alkaa myös ympäristökasvatuksesta. Kun lapset oppivat tuntemaan meren, sen eläimet ja kasvit sekä ympäristöön vaikuttavat tekijät, he voivat ymmärtää paremmin luonnon merkityksen.

Rannalla voidaan esimerkiksi tarkkailla lintuja, tutkia rannan kasveja ja keskustella siitä, miten roskat päätyvät mereen.

Luontoon tutustuminen käytännössä voi tehdä ympäristöasioista konkreettisempia kuin pelkkä teoriatieto.

Tulevaisuuden Itämeri

Itämeren tulevaisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Ravinnekuormituksen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja roskaantumisen ehkäiseminen ovat kaikki osa kokonaisuutta.

Meren tila ei muutu yhdessä yössä. Itämeren ekosysteemit reagoivat hitaasti, ja osa ympäristövaikutuksista voi näkyä pitkään sen jälkeen, kun kuormitusta on vähennetty.

Siksi pitkäjänteinen ympäristötyö on tärkeää.

Yhteenveto

Itämeri on ainutlaatuinen ja herkkä meriympäristö, jonka tilaan vaikuttavat sekä luonnolliset prosessit että ihmisen toiminta. Rehevöityminen, roskaantuminen, ilmastonmuutos ja elinympäristöjen muutokset ovat keskeisiä asioita, joita Itämeren suojelussa on huomioitava.

Meren suojelu alkaa laajoista kansainvälisistä ratkaisuista, mutta myös yksittäisillä ihmisillä on oma roolinsa. Roskaamattomuus, vastuullinen veneily, jätteiden oikea käsittely, harkittu kulutus ja luonnon kunnioittaminen ovat käytännön tapoja huomioida Itämeri arjessa.

Itämeri on yhteinen meri, ja sen tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin sen ekosysteemit pystytään säilyttämään muuttuvassa ympäristössä. Kun meriympäristöä suojellaan pitkäjänteisesti ja tutkimustietoon perustuvilla ratkaisuilla, voidaan samalla turvata sen luonnolliset arvot ja mahdollisuus nauttia Itämerestä myös tulevaisuudessa.